Lähialueiden tutkiskelua

Terveee!

Melkein Thamelissa. Sähköjohdot
vähän eri kuosissa kun Suomessa

Täällä Nepalissa edelleen ollaan heh heh. Ollaan päästy jo vähän kotikatuja pidemmälle tutkimaan kaupungin menoja. Lauantaiaamuna lähettiin kaikki yhdessä minä, Mia, Aleksi, Jenni ja Kate kävelemään Thamelia kohti. Aleksi kulki koko aika edellä, koska oli ilmeisesti tutkinut kartat kaikista parhaiten. Päivä oli tosi lämmin ja välillä kävely tuntui raskaalta. Mulla oli jalassa huonot kengät ja jalat täynnä rakkuloita jo puolessa välissä, mutta koitin olla valittamatta :D Muutaman kerran mentiin reitiltä harhaan, mutta aika nopeasti löydettiin takaisin reitille, kun seurattiin isoja teitä. Vähän kun kotikaduilta käveli pidemälle, alkoi näkyä jälkiä maanjäristyksestä: paljon kokonaan romahtaneita taloja, joista vain tiilikasat jäljellä, sekä paljon taloja, jotka oli tuettu isoilla puunojilla, etteivät ne vaan sortuisi. Heti kun ihmiset alkoi lisääntyä kaduilla ja ’’sisäänheittäjiä’’ ja  korumyyjiä tuli enemmän vastaan, tiedettiin olevamme lähellä Thamelia! Käytiin matkan varrella katsomassa Kathmandu Durban squarea , mutta ei päästy lähemmäksi, kun ei maksettu. Fun fact: Durbar tarkoittaa palatsia Nepaliksi. Ilmeisesti jälleenrakentamista varten pyytävät alueelle mentäessä maksun. Meiltä se olisi maksanut 1000rupiaa, eli pyöreesti vähän alle 10e. Alkoi tulla vähän nälkä ja päätettiin, että ensi kerralla mennään ja maksetaan. Kun päästiin Thameliin, alkoi aavistuksen enemmän turistejakin näkyä.

Mia miettii ottaisko nuudelia vai riisiä....

Thamelissa ravintolan
 seinätaidetta

Lähdettiin yhdessä hakemaan prepaid-liittymiä. Täällä prepaid-liittymää hakiessa täytyy olla kopiot passista ja visasta, sekä täyttää hakemus, johon tulee sormenjäljet ja kaikki tiedot Isoisän nimeen asti... Prepaid-liittymien oston jälkeen etsittiin ja Löydettiin hyvän näköinen ruokapaikka ja mentiin syömään. Tämä ravintola oli ensimmäinen, jossa tarjoilija kertoi miksi kaikkia ruokia listalta ei saa. Elintarvike- ja kaasupulan takia ruokalistat on monissa paikoissa hyvinkin supistettu. Tässä paikassa syötiin pizzaa, riisiä ja nuudelia (chowmein) :D. Nälkä lähti, mutta on sitä parempaakin syöty :).

Minä ja Jenni kovin peloissamme bussissa ! Selvittiin !

Paluumatkan tavoite oli löytää bussiasema, mistä kaikki bussit lähtisivät. Vaikka meillä oli huonot kartat käytössä, löydettiin vihdon bussiasema. Pienen jeesin jälkeen löydettiin myös oikea bussi. Bussi maksoi vähän, n.15rupiaa/nassu eli euroissa noin ööö… tosi vähän :D. Bussissa ei ollut turvavöitä, eikä oikeastaan oveakaan, mikä olisi ollut kyydin aikana kiinni. Mulla tuli vaan mieleen oma äiti, että kuinka se ei olisi lainkaan kyydistä nauttinut :-D. Onneksi kyydissä oli avulias taksikuski, joka avusti meitä englanninkielellä oikealle pysäkille, sekä neuvoi hieman jatkoa varten. Muut kun siellä ei oikein englantia puhuneet.. Kyllä se vähän itseäkin jännitti. Tuuletus toimi, koska tosiaan ikkunat ja ovet oli auki. Päästiin oikealle päätepysäkille , jee! Mentiin kaupan kautta kotiin ja sitten melkein suoraan syömään. Sillä aikaa kun olimme Thamelissa, oli koulun opettajat tullut tänne. Sovittiin treffit seuraavaksi aamuksi kello kymmeneltä. Illalla jaksettiin vielä istua iltaa majatalon keittiössä korttia pelaten :)

Aleksi oli liian pitkä paikalliseen bussiin...

Söpö pikku poika Patan Durban Squarelta

Patan Durban Square

Patan Durban Square

Puilla tuettuja taloja
 Patanissa.

Sunnuntai aamulla pidettiin majatalomme katolla opettajien kanssa palaveri, jossa sovittiin miten käydään tutustumassa ja kiertelemässä kaikkien omat työssäoppimispaikat. Opettajat lähtivät omia reittejään naapurikaupunkiin ja me lähdettiin vielä hetkeksi tyttöjen kanssa kiertelemään lähikatujen kauppoja. Ennen pimeää lähdettiin vielä kaikki opiskelijat katsomaan ihan lähellä olevaa Patan Durban squarea. Ne Durban Squaret on semmosia ’’palatsialueita’' (alueita, joissa kuninkaat on valittu ja joista he ovat hallinneet) , joista osa on kovinkin maanjäristyksessä tuhoutunut. Sinnekin jouduttiin maksamaan, mutta tälle aluelle vain 500rupiaa. Saatiin semmoiset passit roikkumaan kaulaan, joita ei tosin kellään muilla nähty kaulassa roikkuvan. Jos oikein ymmärsimme, pääsemme samaiselle Durban Squarille uudestaan, kun näytämme sen passin.

Jenni Patan Durban Squarella Bindu otsassa.

Ainiin! Ennen kun päästiin kohteeseemme perille, pysähdyttiin jonkun hienon rakennuksen luona. Menimme pienestä kolosta piha-alueelle sisään, jossa olikin lapsijumalan (https://en.wikipedia.org/wiki/Kumari_(goddess)) ’’koti’’. Päästiin yläkertaan, jonne lapsijumala kannettiin. Lapsijumala ei saa nimittäin kävellä. Saatiin lapsijumalan siunaus ja merkit, eli Bindut otsaan. Talo jossa olimme, näytti olevan sortumaisillaan ja puilla tuettu. Mielessä oli vain, että yksi hyppäys talon sisällä riittäisi sen romahtamiseen. Se toi pientä lisäjännitystä tilaisuuteen. Fiilis oli aika outo… lapsi jolta viedään normaali lapsuus pois ja jota ihmiset palvovat kuin jumalaa. Lapsi ei saa kävellä, koska hänen jalkansa ovat niin pyhät. Teini-iässä, kuukautisten alkamisen jälkeen, he eivät voi enää toimia lapsijumalina. Heistä tulee normaaleja teini-ikäisiä, mutta sopeutuminen on yleensä vaikeaa ja he joutuvat mm. opettelemaan kävelemään uudestaan. Lapsijumalia on Kathmandun alueella useita, mutta ilmeisesti tärkein ja pyhin on Kathmandu Durban Squarella.

Lapsijumala Kumari

Alueen kierrettyämme ja taas sata kuvaa otettuamme lähdettiin kotiin, koska kohta olisi taas älyttömän pimeää. Ennen kotiin lähtöä käytiin tinkaamassa Jennin kanssa molemmille parit uudet, ihanat, isot huivit! Neljä huivia maksoi 2300 rupiaa eli noin viisi euroa kappale. Materiaalitkin olivat laadukkasta villaa ja pashminaa. Kyllä kelpaa käpertyä niihin, kun kylmä yllättää. Pysähdyttiin kotimatkalla vielä syömään erääseen ”kattoterassi” ravintolaan ja tilattiin kaikki Butter chicken currya sekä paikallista leipää (roti), joka on kuin naan-leipä. Ruoka oli hyvää, lukuun ottamatta sitä, että annoksesta puuttui riisi ja kananpaloja ei kovinkaan paljon ruuassa ollut. Keittiöitä joissa ruoat valmistetaan, ei varmaan kannata edes miettiä...

Paikallista Everest olutta ja korttipeliä.
 Olut täällä muuten aika kallista, mutta Everest oli halpaa.

rakennusmeininkiä Nepalissa.

Meiän koko poppoo Lapsijumalan luona Bindut otsassa.

Kanat ja ankat mydään katujen varsilla ''lihakaupoista''. Yhden vilkkaan kadun varressa sijaitsevan ravintolan tai ruokakojun  ulkopöydällä lojui yksi päivä kokonainen kuollut PORSAS. Se oli aika kamaln näköstä, ja harkinnassa oli kahden kuukauden kasvisten syönti. Eilen ja tänään kuitenkin uskaltauduttiin syömään kanaa. Oma kana oli kuitenkin hyvin uppopaistettua. Toistaiseksi vatsaongelmilta säästytty, jee :D

IHANA auringonlasku majatalomme katolta.
 Toisessa suunnassa näkyy selkeällä säällä Himalajan vuoristot!

Nuhaisin Nepaliterkuin Krista!