Newarien uusivuosi

Lähdössä uudenvuoden juhliin

Jenni täällä taas terve! Mahataudista selvitty, se olikin rajumpi miltä aluksi vaikutti. Keskiviikkona oli ensimmäinen kerta tällä viikolla kun pääsin ulos talosta ja lähdimme Katen ja Kristan kanssa viettämään Newarien uuttavuotta Patan Durbar Squarille. Täällä on tällä hetkellä menossa siis Tihar/Divali juhla, josta Krista kertoilikin jo. Newarit ovat Kathmandun laaksossa oleva etninen ryhmä, jolla on paljon vaikutusvaltaa varsinkin Kathmandussa. Newarit noudattavat omaa hierarkista järjestelmää (muuten Nepalissa käytetään paljon kastijärjestelmää) ja heitä on hindulaisia sekä buddhalaisia.

No kuitenkin, kävellessämme Durbar squarelle katseltiin värivaloin koristeltuja taloja (vähän niin kuin jouluna suomessa) ja ihasteltiin talojen ja kauppojen sisäänkäyntien eteen tehtyjä värikkäitä ”koristeita” jotka oli valaistu kynttilöillä. Niiden tarkoitus on kutsua jumalia sisään. Ei mitään hajua enää miksi niitä kutsuttiin, kuva vieressä. :D

Valoilla koristellut talot

Durbar squarelle päästyämme jouduttiin väkijoukkoon jossa kaikilla oli kynttilät kädessä ja kohta meilläkin oli samanlaiset – samalla meidät ohjattiin kulkueeseen, jonka nimi oli Newari New year candle walk. Lähdettiin sitten kulkueen mukana kävelemään ympäri Patania, paikallisten laulaessa joitain lauluja, jotka jäivät meille myös epäselväksi. Hauskaa oli, hauskinta kuitenkin oli kuinka paikalliset tykkäsivät ottaa meistä kuvia. Varsinkin Katesta. Minun ja Kristan kävellessä edeltä kuulimme Katen huutavan meitä ja huomasimme että Kate oli jäänyt  ”paparazzien” kynsiin ja oli poseeraamassa paikallisten kanssa kameralle.  No luovutimme kuitenkin kulkueen suhteen, kun huomasimme ettei loppua näy ja käännyimme takaisin Durbar squarelle.

Joku paikallinen bändi

Takaisin aukiolla alkoi juuri jokin ohjelmanumero, johon kuului tanssia sekä laulua. Sitä hetken seurattuamme päätimme kuitenkin lähteä majataloa kohti. Pimeitä kujia harhaillessamme törmäsimme hurjiin määriin roskia ja ”nuotioihin”, joissa poltettiin muovia. Jaana oli juuri viikonloppuna kertonut, että jos kerrankin erehtyy hengittämään muovinpoltto-nuotion savua, altistuu monille keuhkosairauksille. Kävelimme siis ripeästi naamasuojat kasvoilla majapaikkaan.

Roskia, roskia, roskia

Ilta oli mukava, mutta väenpaljous ja ahtaus saivat aina aika ajoin hieman ahdistumaan. Mutta kai se on kulttuuriero, kun on tullut maasta jossa on metsää ja peltoa eikä niinkään ruuhkia tai väenpaljoutta.

Ihmismassaa

Terkut, Jenni