Krista ja kumppanit Nepalissa: TERVE! (tämä piti julkaista jo eilen illalla, mutta netti lakkasi toimimasta )

Tättärää!

Taas on vierähtänyt viikon päivät Nepalissa tosi nopeasti! Ensimmäinen viikko meni työharjoittelussa kuin siivillä. Lapsia tosiaan oli koulussa polttoainepulan takia vähemmän kun normaalisti, niin päästiin tutustumaan jokaiseen aika hyvin. Lapset tuntuivat tykkäävän meistä. Koululla järjestettiin päälle viikon mittainen taideterapia kurssi, johon oli paljon osallistujia eri puolelta Nepalia. Siellä oli meidän kanssa viime viikon samaan aikaan myös kaksi Nepalilaista opiskelijaa, jotka puhuivat tosi hyvää englantia. Opiskelijat auttoivat meitä paljon, kun tulkkasivat mitä lapset puhuivat jne. Osa koulun henkilökunnasta ei puhu lainkaan englantia, mikä hiukan hankaloittaa kommunikointia ja välillä on vaikea lukea, mitä he meistä ajattelevat. Hymyillään vaan toisillemme koko aika :D!

Ne lapset on ihania! Jokainen lapsista on täysin eri persoona ja jokaisella on omat ns. haasteensa. Opettajana viime viikon toiminut Rasha tuli lasten kanssa hyvin toimeen, ja todellakin kohtasi jokaisen lapsen omana yksilönään. Hän osasi hyvin kertoa kustakin lapsesta, kun kysyttiin. Hän myös neuvoi ja ohjasi hyvin, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Alkuviikosta henkilökunta ja opiskelijat vaikuttivat vähän ujoilta, mutta viikon mittaan he olivat selvästi lämmenneet. Nepalilaiset kuulemma ovat aluksi tosi ujoja, mutta kun lähemmin tutustuu, ovat he valmiita kertomaan koko elämän tarinansa.

En malta odottaa, että saan jakaa tänne ihania kuvia lapsista!

Perjantaina opettajat tulivat tutustumaan Downin syndrooma kouluun. Kate tuli mukaan, kun meidän oli tarkoitus kävellä mun ja Jennin paikasta Katen paikkaan, jotta voitaisiin vähän kulkea matkoja yhdessä. Katen on vähän tylsä matkata aina yksin, kun pahimmillaan työmatkaan voi mennä ruuhka-aikaan yhteensä päivässä 4h… Perjantaina lapsilla tosiaan yleensä aina rennompi päivä, koska viikonloppuna heillä on vapaata. Aamu alkoi kuitenkin samoilla jutuilla kun joka päivä: aamujumppa seisten ja istuen, rukous- ja laulupiiri. Normaalisti aamupuuhien jälkeen lapset tekevät koulutehtäviä. Koulutehtävien tekemisen jälkeen lapset saavat vaihdellen leluja ja pelejä, tai he piirtävät tai värittävät. Perjantaina ei tehdä koulutehtäviä, vaan lapset saavat enemmän laulaa, loruilla ja askarrella vähän erikoisempia juttuja. Lapset rakastavat myös tanssimista! Tanssimista harrastetaan koululla muulloinkin kuin perjantaisin. Mikään ei tähän mennessä Nepalissa ole ollut sydäntä enemmän sulattavaa, kuin ne lapset tanssimassa <3 (kuvia myöhemmin, kunhan saadaan se julkaisulupa)

Samalla portin avauksella, kun opettajat lähtivät koulusta pois, lähdimme saattamaan Katea hänen paikkaansa. Meille oli muutama paikallinen näyttänyt reitin kartasta ja sen piti olla todella lyhyt ja yksinkertainen. Reitiltä ei pitänyt myöskään eksyä. Vaihdoimme kuitenkin varmuuden vuoksi koululla olevan Rashnan kanssa puhelinnumeroita, JOS eksyisimme. Käveltyämme hyvän tovin suoraan, huomasimme, ettei eteen ollut tullut pientä jokea, jonka kohdalta meidän olisi pitänyt kääntyä. kävelimme ja kävelimme, kunnes huomasimme, että olemme todellakin eksyneet ja ylittäneet ring roadin (iso tie, joka ympyröi Kathmandua)aikoja sitten. Kysyimme muutamilta paikallisilta ’’can you tell us where we are’’, ja näytimme karttaa. Kaikki paikalliset näyttivät siltä, etteivät he ymmärtäneet kartasta, eikä meistä yhtään mitään. Lopulta aavistuksen englantia puhuvat pojat neuvoivat meidät oikeaan suuntaan. Ei ikinä löydetty Katen paikkaan… Kate oli siis loppupäivän meidän kanssa Down koulussa. Molempiin suuntiin eksyksissä oltiin yhteensä n.2h.

Ainut positiivinen asia eksymisessä oli se, että varsinkin ring roadin ulkopuolella näimme tosi paljon maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja. Ei sillä, että maanjäristyksessä olisi mitään positiivista, mutta raunioita ja alkanutta jälleenrakennusta oli mielenkiintoista nähdä. Kun päästiin koululle takaisin, meillä oli kamala nälkä ja jano! Onneksi kuitenkin ruoka-aikaa oli perjantain, loman, ja taideterapian päättymisen kunniaksi siirretty puoli kolmeen, niin kerkesimme me eksyneetkin syödä. Ihanaiset lapset olivat tehneet tanssiesityksen! He esittivät kaksi tanssiesitystä. Esiintyvät lapset olivat pukeutuneet jonkinlaisiin Nepalilaisiin kansallispukuihin ja heidät oli meikattu hienosti. Esitykset ja lapset oli mahtavia <3

Meille myös selvisi, että mulla ja Jennilla alkoi vähän pidemmät vapaat Down koulusta. Seuraavan kerran mennään kouluun vasta 18.11. En taas nyt tarkasti muista minkä juhlapyhien takia koulu on suljettu. Nyt täällä on menossa Tihar/Diwali. Kaikki oikeestaan juhlii eri nimistä, mutta samaa juhlaa. Eri nimitykset vissiin johtuu siitä, kun on Hindulaisia ja sitten on Buddhalaisia, jonka lisäksi on vielä yhtäaikaa Hindulaiseen sekä Buddhalaiseen uskontoon kuuluvia..en oo varma. kukaan ei oikein tunnu osaavaan kertoa miksi niin monta eri nimeä samalla juhlalla.( WIKIPEDIAN MUKAAN https://en.wikipedia.org/wiki/Tihar_(festival) ) Eli Tihar, tai Diwali, on viisi päiväinen Hindujen festivaali, jota juhlitaan Nepalissa. Jokainen juhlii juhlaa omalla variaatiollaan. Koteja koristellaan valoilla, ihmiset laulavat ja tanssivat. Tihar on pääasiallisesti valon juhla. Jumalien ja ihmisten lisäksi, juhlassa juhlitaan mm. variksia, koiria ja lehmiä. Jokaiselle päivälle on oma merkityksensä ketä ja mitä juhlitaan. Joka puolella on nyt kamalasti valoja ja koristeltuja koiria. Meidän majatalomme lähellä on nyt parina iltana soitellut joku bändikin. Kaduilla on paljon ihmisiä ja ulkona paljon vilkkuvia valoja.

Kotimatkalla Down koulusta meille tuli Katen kanssa vähän huono olo… Varmasti johtui nestehukasta ja liian suuresta määrästä tulista ruokaa :D Perjantai-illalla käytiin syömässä vain minä, Jenni ja Aleksi, kun muut olivat vielä vähän huonovointisia. (Miialla siis muutaman päivän kestoinen ruokamyrkytys tai muu vastaava…) Illalla chillailtiin ja hengailtiin rauhallisesti kämpillä.

Boudhanat Stupa. Kuvassa ennen, taustalla jälkeen maanjäristyksen.

Lauantaina Jaana tuli kylään! Väsyneet ja heikkokuntoiset jäivät majataloon lepäämään. Vain Jenni ja Aleksi pääsivät Jaanaa vastaan bussipysäkille. Samalla reissulla he kävivät koluamassa vähän Thamelin kauppoja ja katsomassa sen meiningin. Koska oli lauantai, eli paikallisilla vapaapäivä, Thamel oli ihan täynnä. Kun Jaana ja porukat tuli Thamelista, levättiin hetki ja lähdettiin sen jälkeen syömään. Käytiin syömässä meidän ’’vakkari paikassa’’, eli paikassa, jossa oltiin käyty jo muutaman kerran. Se on yksi harvoista paikoista, josta saa muutakin kun momoja ja nuudelia. Tilattiin paljon eri pikku snäksejä ja syötiin itsemme ihan ähkyyn! Illalla mentiin aikaisin nukkumaan, koska olimme tehneet suunnitelmia seuraavalle päivälle.

Paikallinen mummeli pyörittää rukousrullia

Sunnuntai aamulla lähdimme kamalan aikaisin liikkeelle. Busseilla menee aina jonkin aikaa, kun lähtee ensimmäisen kerran johonkin paikkaan. Löydettiin suht nopeesti oikea bussi. Lähdimme busseilla Boudhanatiin päin. Paikalliset taas neuvoivat meidät oikealla pysäkillä pois. Boudhanatissa on Aasian suurin Stupa. (Stupa https://fi.wikipedia.org/wiki/Stupa). Hieno iso ’’muistomerkki’’, joka on paljon tuhoutunut maanjäristyksissä. Stupan aluelle maksoi taas 250 rupiaa sisään, eli vähän päälle 2 euroa, ei paha. Alueella oli paljon kaikkia ihania krääsä kauppoja. Kierrettiin Stupan ympäri ja katseltiin muutenkin ympäristön paikkoja. Entisestä upeasta Stupasta oli vain kuva muistuttamassa. Alueella oli paljon rakennusmiehiä ja vapaaehtoisia jälleenrakentamassa Stupaa.

Rukousrullat.

Boudhanat Stupalta

MINÄ! Pakko välillä pompata kameran toisellekin puolelle:D

Boudhanat Stupa alueen karttaa

Kamala ensimmäinen taximatka :DDD hengissä selvittiin!

Kun lähdettiin kotiin päin, oli pahin ruuhka-aika. Bussit olivat täydempiä kuin ikinä ja liikenne kamala. Ei jaksettu odottaa tyhjempiä busseja, joten päädyimme taksiin. Tinkasimme hyvän hintaisen taxin. Hinnat on tosiaan vähän kalliimpia nyt polttoaine pulan takia. Kaikki me VIISI + KUSKI ängimme pienen pieneen Suzukiin. Ovet ei meinannut pysyä kiinni ja pohja tuntui olevan ihan maassa kiinni. HUH, että pelotti. Kuski ajeli välillä vastaantulijoiden kaistalla, ja tiet oli älyttömän huonossa kunnossa. Välillä oli jäätävän kokoisia kiviä ja välillä isoja törröttäviä kaivonkansia. Puolessa välissä matkaa pelko aavistuksen hälveni, mutta koko ajan toivoin kyydin olevan ohi. Harmi kun sitä pelon fiilistä ei voi tuoda tähän tekstiin..

Eläintarhassa järissyt myös..

Päätimme käydä vielä eläintarhassa ennen Jaanan lähtöä. Eläintarhassa käyminen kiinnosti lähinnä uteliaisuuden takia. En haluaisi ikinä tukea noin huonossa kunnossa olevaa eläintarhaa. Eläimet olivat hienoja, niin kuin aina, mutta olot olivat surkeat. Häkit olivat tosi pieniä, ja niitä oli hoidettu viimeksi varmaan 20vuotta sitten. Eläintarhakin näytti olevan kärsinyt maanjäristyksestä. Paikalliset nuoret ja lapset tuntuivat ihmettelevän enemmän meitä, kuin eläimiä :D taidettiin päästä muutaman valokuvaankin.. illalla Jaanan lähdettyä mentiin syömään. Löydettiin paikka mistä sai Tandoori-kanaa! Kana on siis paistettu tandoori-uunissa. Kana oli hyvää! Oli pitkästä aikaa kivaa saada kunnolla KANAA, LIHAA, PROTSKUU! Pääosin vedellään täällä vaaleta viljaa… Kate kyllä ähkäs vissiin itsensä niin täyteen, että laatoitti yöllä muutaman kerran. Kun Kate lopetti, Jenni aloitti… Katella oli huono olo mennyt ohi aamulla, mutta Jennillä olo vain paheni. Nousi korkea kuume, eikä mikään pysynyt sisällä. Nyt Jennikin onneksi parempi, kun aloitti Suomesta etukäteen ostetut suolistobakteeri antibiootit :)

Tänään oltiin Miian ja Katen kanssa Miian harjoittelupaikassa. Kirjoittelen siitä myöhemmin :-D nyt alkaa silmät lupsua, eikä kukaan varmaan jaksa lukea enempää :-D Perjantaina tarkotus olisi mennä Jaanan harjoittelupaikkaan (lastenkotiin) ja torstaina/lauantaina Aleksin harjoittelupaikkaan (päihdekuntoutus paikkaan).

Nyt täällä meidän lähikujalla on alkanut koirien perus iltabileet (eli ne kaikki ulvoo ja haukkuu tajuttoman lujaa) ja joku festaribändi soittaa suht lähellä ja lujaa… Saas nähdä miten uni tulee.

HYVÄÄ YÖTÄ :* t.Krista

PS. Nepalissa alkanut sää selvästi kylmenemään.. Kun aurinko paistaa, on sika lämmin. Heti varjossa ja sisätiloissa viilenee niin, että pitkää ja lämmintä päälle äkkiä. Meidän majatalossa on kylmä! Epäillään, että tää meidän huone on ollut ennen parveke. Tähän kyhätty vaan ’’lasiseinät’’, että on saatu yks lisähuone. Saamari ku ikkunoista vetää! Jännityksellä odotan joulukuuta, kun asteet laskee vielä enemmän… hyrr. Ens viikolla suunnitelmissa toppatakin osto. Makso mitä makso.

PPS. Kuvat aikalailla vaan siellä Boudhanat Stupan luota. Lähikujia on kuvailtu niin paljon ja aina en muista ottaa kameraa mukaaan :-D