Sairastelua ja ruumiiden polttoa

Hyvää iltaa!

Nyt tulee lyhyt teksti, lupaan.

Epsan naiset asuvat näissä oloissa

Maanantaina mentiin tutustumaan Jennin kanssa Katen paikkaan. Kate työskentelee liikuntavammaisten naisten kanssa EPSA:ssa. Pääosin Katen paikassa työskentelee naisia. Osa naisista asuu siellä. Työntekijät tienaavat elantonsa tekemällä kaikkia erilaisia käsitöitä ja myymällä niitä. Koko paikka toimii myös lahjoitusten ja sponsorien avulla. EPSA:n perustaja, joka myös työskentelee siellä, on ainut joka paikassa puhuu suht hyvää englantia. Kielimuuri onkin ollut iso ongelma toimiessa naisten kanssa, koska aina englantia puhuvaa henkilöä ei ole paikalla. (Lisää paikasta Katen blogissa:http://katenepalissa.blogspot.fi/2015/11/eka-viikko-tyoharkassa.html )

Meidän maalaamaa 

Meidän maanantaiaamu alkoi bussimatkalla Katen paikkaan, Gongabuhun. Saimme bussin suht nopeasti ja kaiken kaikkiaan matka vei Katen paikkaan n. tunnin. Kun saavuimme Gongabuhun, meitä tuijotettiin. Kate sanoi, että ei ole nähnyt siellä vielä yhtään turistia kävelemässä. Kaikista katseista huolimatta pääsimme turvallisesti Katen harjoittelupaikkaan. Katenkaan paikassa ei ole kaikki työntekijät töissä, koska on edelleen tämä polttoainepula..

Meidän päivämme alkoi maalin ostolla. Lähdimme yhden työntekijän kanssa ostamaan maalia läheisestä maalikaupasta. Maalilla me maalattiin työntekijöiden huoneen katto. Osa työntekijöistä siis asuu paikassa. Saimme pressun, jolla suojasimme asukkaiden sängyt ja tavarat. Emme syöneet paikassa, vaan meillä oli omat eväät. Päivä meni tosi nopeasti kattoja maalatessa. Katen työpäivät ovat vähän lyhyempiä, kun työmatkaan menee niin pitkä aika. Työpäivän päätyttäessä lähdimme kotiin ja ilta meni aika perus meiningeillä: hengailua ja Yazzin pelailua.

Tiistaina menimme myös Katen paikkaan. Päivä alkoi vähän eritavalla, mitä olimme luulleet.. Yön aikana paikkaan oli saapunut vieras. Pieni orpotyttö oli nimittäin etsinyt siskoaan ja kävellyt kymmeniä kilometrejä ilman kenkiä kivisillä teillä. Hän oli n 10-12 vuotias. Ainoa asia mitä tyttö itsestään tiesi, oli hänen nimensä ja se että hänen äitinsä oli kuollut, kun hän oli ollut pieni. Tyttö oli työskennellyt ilmeisesti jossakin hotellissa, mutta hotellin pitäjä oli potkinut hänet ulos, kun hän oli tehnyt jotain väärää. Katen paikan pitäjä, Sangita, mietti kovasti, että mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä. Hän kysyi meiltä neuvoa. Jaana, yksi koulukavereistamme, työskentelee tyttöjen orpokodissa. Annoimme Sangitalle orpokodin pitäjän, bimalin, puhelinnumeron. Orpokodista neuvottiin, ettei tyttöä voitu ottaa mihinkään vastaan, kun hänellä ei ole mitään papereita, tai tietoja hänen taustastaan.  Bimal neuvoi, että tyttö täytyy viedä poliisiasemalle.

Alkutöiksemme lähdimme apteekkiin hakemaan porukalla tytön jaloille jotain lääkettä. Jalat olivat haavaiset ja kuivat. Saimme apteekista neuvoja, että mitä kannattaa ostaa. Ostimme rasvan ja sukat tytölle. Putsasimme ja hoidimme tytön jalat ja laitoimme hänelle sukat jalkaan. Hänestä tuli tosi iloinen. Vaikutti siltä, että elämänsä aikana tyttö ei ollut kauheasti sukkia pitänyt jalassaan, niin vaikeaa niiden jalkaan laittaminen oli. Päivän aikana maalasimme toisen huoneen katon. Päivän aikana työpaikalla vieraili muutamia ihmisiä. Yksi mies toi tytölle säkillisen vaatteita (Mies auttaa ja sponsoroi muutekin apua tarvitsevia) ja tytöstä tuli niiin iloinen !! Hän taisi saada myös elämänsä ensimmäiset kengät. Työpaikalta lähtiessä tuli tosi liikuttunut olo… Omat pienet murheet ja huolet tuntuivat taas kerran niin älyttömän pieneltä. (Nyt tytön sisko siis löytynyt ja asiaa viedään eteenpäin. Tytölle ilmeisesti etsitään nyt sponsoria, jotta hän voisi tulevaisuudessa saada koulutusta! Toivotaan parasta!)

Henkisen pahanolon lisäksi kotimatkalla bussissa mulle iski fyysinen paha olo…… Long story short: keskiviikon, torstaina ja perjantaina olin poissa työharjoittelusta ja lepäsin! Perjantaina oli pakko päästä jo ulos talosta ja käytiin lähi leipomossa sandwicheillä. Lepäilyn lomassa sain tehtyä muutaman koulujutun, onneksi. Näistä kolmesta päivästä ei tosiaan siis muuta omalta osaltani kerrottavaa :D

Pojilla lepotauko

Garden Of Dreams

Herkkuruokaa Thamelissa

Lauantaina kaikki alkoi olla pikkuhiljaa taas elävien kirjoissa, joten lähdettiin porukalla Thameliin päin. Tarkoituksena oli vierailla Kathmandu Durbar Squarella, mutta ei taaskaan menty. Lipunmyyjä vissiin sanoi, että jos on oma passi mukana, saisi alueelle pidempiaikaisen kulkupassin. Maksu oli kuitenkin 1000rupiaa (n.10e), joten päätimme, että tulemme myöhemmin uudestaan. Kävimme myös Thamelin holleilla sijaitsevassa Garden Of Dreamsissa. Paikka oli ihana! Hetkeksi jo unohti, että on miljoonakaupingissa. Päivä kului muuten Thamelissa pyörien ja rauhassa löntystäen.

Me Mian kanssa aina kameran takana.
 Vaikea oli saada onnistunutta kuvaa miestä kameran edessä :D

Slurps!

Tytöt onnellisina kakulla

Tervveeee

Vähän herkkua lauantain kunniaksi

Tytöt lepäämässä kakun jälkeen :D

Sunnuntaille meille olikin kunnon suunnitelmia, jee! Jaana tuli taas meille vierailulle. Suunnitelmissa oli lähteä katsomaan ruumiinpolttoa ja apinoita. Kun löysimme Jaanan Lagankhelin bussipysäkiltä, saimme helposti uuden bussin, joka meni suoraa Ring Roadia pitkin määränpäähämme, Pashupatinaan. Siellä siis temppeli alue, jossa Hindut polttavat ruumiita( Tietämykseni on taas kovin vähäistä, joten : http://www.pashupatinathtemple.org/ ). Ruumista tulevat tuhkat lasketaan jokeen. Joki yhdistyy loppujen lopuksi pyhään jokeen Gangesiin. Paikassa oli jännä ja taas liikuttunut fiilis… Ihmiset rukoilivat ja surivat hienossa temppelissä, johon pääsi vain Hindut sisään. 

Nähtiin myös paljon apinoita :D

Tällä kertaa annan kuvien puhua puolestaan, runosuoni ei nyt oikein kuki. Nepalissa kaikki hyvin! Vaikka välillä kaikki tuntuu olevan yhtä säätöä(polttoainepulan ja tämän maan tapojen takia), me nautimme ajastamme täällä täysin rinnoin! Itse osaan taas olla erittäin kiitollinen siitä, mitä mulla on Suomessa.

Ainiin, torstaina tunsimme maanjäristyksen! 5,3 richterin jälkijäristys…. Viiden hujakoilla olevat järistyket on paikalliset mukaan normaaleja :D

Terkuin, Krista 

Pasupatinath Temppelillä vainajien polttamista

kukkuu!Tytöt ylhäällä

Pashupatinath Temppeli ylhäältä

Jee, apinoita!

MINÄ !

Temppeli kärsinyt järistyksissäköhän?(vissiinkin, nimestäkään en varma:D)

Hindutemppeli, ei päästy sisään.