Aleksin ensimmäinen viikko työharjoittelussa

Aleksin ensimmäinen viikko työharjoittelussa

Rajendra

Ensimmäinen työharjoittelupäivä oli maanantaina. Sovin kuitenkin tapaamisen työharjoittelun ohjaajani kanssa sunnuntaille, sillä en tiennyt harjoittelupaikkani täysin tarkkaa sijaintia. Tapasin ohjaajani Rajendran hänen toimistollaan, joka sijaitsi Sanepan alueella, n.3 km päässä minun majapaikastani. Löysin helposti perille, sillä kaikki ring roadia pitkin menevät bussit pysähtyvät Sanepan pysäkillä. Rajentran toimistolla keskustelimme kaikkea Suomen ja Nepalin väliltä. Hänellä oli hyvä englannin kielen taito, sillä hän oli opiskellut puoli vuotta New Yorkissa. Hän toimii ohjaajana (eng.council) monissa päihde- ja mielenterveys kuntoutuskeskuksissa Katmandun alueella. Seuraavaksi lähdimme käymään tutustumiskierroksella minun työharjoittelupaikassani.

Sangati extended care center

Sangati extended care center sijaitsi lyhyen matkan päässä Rajendran toimistolta. Sangnati on päihdekuntoutuskeskus. Minut otettiin vastaan hyvillä mielin, esiteltiin kaikille työntekijöille, sekä näytettiin esittelykierros talon tilojen läpi. Sangati on kaksikerroksinen rakennus ja piha-alue on aidattu. Talossa on toimisto, luokkahuone, ruokavarasto, nukkumatilat asiakkaille ja työntekijöille. Talon takana on katettu keittö- ja ruokailutila sekä vessat. Kaasua ei ole saatavilla tällä hetkellä, joten ruoka valmistetaan avotulella. Kommunikointi tapahtui englanniksi, jota muutama työntekijä puhui hyvin. Muut työntekijät tuntuivat ymmärtävän englantia jonkin verran, mutta eivät ainakaan vielä uskaltaneet puhua kuin hieman. Sovimme että tulisin seuraavana päivänä yhdeksäksi paikalle ja keskustelisimme lisää. Ensivaikutelma ohjaajastani sekä työharjoittelu paikasta oli hyvin positiivinen. Valitettavasti ohjaajani ei kuulemma joka päivä ehdi olla Sagnatissa, sillä hänellä on paljon töitä tehtävänä muissa päihde- ja kuntoutuspaikoissa, mutta sanoi tulevansa käymään aina iltapäivisin kun se vain on mahdollista.

Kun seuraavana aamuna olin saapumassa portille, minut tunnistettiin jo kaukaa. Portti avattiin ja minut toivotettiin tervetulleeksi. Aamupäivä vierähti keskustellessa ja teetä juodessa. He kyselivät paljon minusta, koulutuksestani, harrastuksistani sekä Suomesta. He olivat erityisesti kiinnostuneita, miksi olin tullut juuri Nepaliin? Olen aikaisemmin käynyt reissaamassa Intiassa, jonka jälkeen Nepal on kiinnostanut minua suuresti. Olen todella iloinen siitä, että sain toteutettua haaveeni koulun työharjoittelun kautta. Lounaaksi oli tarjolla perinteinen Nepalilainen lounas, dal bhat tarkari. Annos oli valtavan kokoinen ja herkullisen makuinen. Paikalliset syö annoksen sormin, mutta minä turvauduin vielä lusikkaan. Iltapäivä sujui samoissa merkeissä, keskustelimme Nepalista, päihdekulttuurista Nepalissa ja Sagnatin toiminta periaatteista.

Dal bhat tarkari

Seuraavana yönä vatsassani tuntui epäilyttävän aktiiviselta. Kolmannen vessa reissun jälkeen ei auttanut muuta kuin mennä herättämään Kate, Krista ja Jenni yläkerrasta. Tytöt olivat varautuneet lääkkeiden suhteen hyvin, joten minulle ystävällisesti annettiin Imodiumia. Seuraavana aamuna oloni oli sen verran voimaton, että oli pakko soittaa Rajentralle, että minun pitäisi levätä tiistai päivä. Hän oli hyvin ymmärtäväinen asian suhteen. Tiistai-iltana oloni oli jo paljon parempi ja ruokakin alkoi maistua. Epäilen saaneeni vatsataudin lounaasta, jonka söin harjoittelupaikassa. Lounaaseen kuului mausteinen keitto, jota kaadettiin riisin päälle ja kun tarkemmin muistelen, keitto oli kylmä, joten ei ihme jos vatsa alkaa reagoimaan keittämättömään veteen. Loppuviikon söin normaalisti lounaan työharjoittelu paikassa, jätin vain keiton pois, eikä ollut minkäänlaisia vatsaongelmia.

Loppuviikko harjoittelussa sujui samanlaisissa merkeissä kuin maanantai. Istuskelimme pihalla, keskustelimme ja joimme teetä. Minä tein muistiinpanoja sekä tarkkailin päiväohjelman tapahtumia vierestä. Rajentra tuli käymään aina iltapäivisin kyselemään kuulumisiani ja piti huolen että saan tarvittavan ohjauksen. Opettajat kävivät keskiviikkona vierailulla ja he myös vaikuttivat pitävän paikasta. Pikku hiljaa asiakkaat alkoivat tottua minun paikalla oloon. Perjantaina saapuessani paikalle moni asukkaista vilkutti ikkunasta minulle kesken musiikkiterapian. Joka päivä pyrin tutustumaan enemmän ja enemmän asiakkaisiin. Monet heistä osaavat englantia, mutta ovat hieman ujoja puhumaan sitä. Koko viikon työntekijät kokoajan varmistelivat, että minulla on kaikki hyvin.

Kun uusi asiakas saapuu kuntoutukseen hänelle annetaan 10-14 päivää aikaa sopeutua ja tarkkailla tunnelmaa. Luulen että minulla on samanlainen vaihe käynnissä. Toivottavasti oma sopeutumisvaihe ei kestä aivan yhtä kauan. Uskon että seuraavalla viikolla pääsen enemmän tekemään asioita kuntoutujien kanssa. Sangati tarkoittaa veljeskuntaa (eng.brotherhood). Sen pystyi aistimaan tunnelmasta. Vaikka kuri on paikoittain todella tiukka, siitä huolimatta asiakkaista välitetään ja heitä kohdellaan kunnioittavasti. Tähän ja Sangatin muihin toiminta periaatteisiin palaan tarkemmin seuraavissa kirjoituksissa.

Terveisin Aleksi

Action speaks louder than words

Yöllä räyhätään, päivällä levätään