Krista ja kumppanit Nepalissa: Hauska työssäoppimisviikko

Iltapäivää!

Maanantaiaamuna työmatkalla
norsu liikenteessä

Mielenosoitukseen!

Jee, maanantaina päästiin Jennin kanssa pitkästä aikaa meidän omaan harjoittelupaikkaan. Oli ihana nähdä taas lapsia! Uusiakin lapsia oli tullut paikalle. Osa lapsista muisti meidät, ja vastaanotto oli lämmin. Hengailtiin aamusta hetken aikaa lasten kanssa pihalla ja pelailtiin palloa. Nähtiin ensimmäistä kertaa koulun johtaja, Shila. Hän kertoi, että tänään lähdetään muutamien oppilaiden kanssa mielenosoitukseen, jänskää! Mielenosoitus oli ’’lääkemielenosoitus’’, kun Intian rajan sulkemisen takia lääkkeetkin alkavat tästä maasta loppua… Rajalla oli kuulemma poltettu iso lääkerekka, vaikka sille oltiin annettu lupa tulla Intiasta Nepaliin… Ei hyvin pyyhi tällä maalla. Meidän mielenosoitus sujui rauhallisin mielin, mutta palatessamme koululle (joka sijaitsee siis Intian suurlähetystön lähellä), näimme mielenosoituksen, joka kuulemma oli aggressiivisempi. Mellakkapoliisit siellä kilpineen heitä vastassa.. Kuitenkin meininki suht rauhallinen ja turvallinen. Ensimmäinen mielenosoitus meille molemmille Jennin kanssa!

Perus ruuhkabussi..

Saatiin keskiviikoksi tehtäväksemme suunnitella ohjelmaa joulukuun kolmannelle päivälle, kun silloin vietetään Nepalissa virallista kehitysvammaisten päivää. Tapahtumaan osallistuu muitakin kouluja, joissa opiskelee kehitysvammaisia, joten meidän suunnittelemat leikit ja ohjelmat tulisi olla helposti muokattavissa isommallekin porukalle. Saas nähdä mitä nämä viisaat päät saavat keksityksi..

Toistan nyt ehkä itseäni, mutta kun lähdettiin kotiin, jouduimme änkeä itsemme älyttömän täyteen bussiin. Jouduimme odottamaan Jennin kanssa bussia tunnin... Jokaiselta pysäkiltä tuli lisää ihmisiä kyytiin.. Nyt voin taas sanoa, että noin täydessä bussissa en ole täällä ollut. Olin puolet matkasta varpaillani, osittain Jennin penkillä polvillani ja varmaan puoliksi ilmassa :D Huhhu. Onneksi tässä jo parin viikon aikana tällaiseenkin on tottunut, ja kaikki tämä tunkeminen loppujen lopuksi vain naurattaa. Saas nähdä kuinka kauan naurattaa.

Jaanalle opetettiin tanssia..

Illalla, eli siis aika pian kun olimme saapuneet kotiin, mentiin syömään Jennin, Katen ja Aleksin kanssa uuteen paikkaan. Ravintola oli aika syrjäisellä pienellä kujalla ja se oli tosi tupakansavuinen paikka. Ruokalista vaikutti aika laajalta, mutta yllättäen kaikkea ruokaa listalta ei saanut. Tilattiin kaikki samat, jotkut kasvis jutut riisillä. Annos oli iso ja hyvä! Hintaa tälle isolle annokselle ja vesipullolle tuli noin 180rupiaa, eli vähän päälle 1,5euroa.

.....Mialle kanssa :)

Aamupiiriä lasten kanssa.

Tiistaina lähdettiin Down koululle Mian ja Jaanan kanssa. Tytöt tulivat vierailulle yhdeksi päiväksi meidän paikkaan. Tänään koulussa oli liikuntapäivä. Läksyjen teon ja piirtämisen, sekä värittämisen sijasta lapset saivat liikkua ja leikkiä. Aamupiirin yhteydessä oli kunkin lapsen vuorollaan tanssittava musiikin tahtiin. Lapset tanssivat tosi hyvin ja he olivat taas niiin ihania. Mekin jouduttiin tanssimaan, eikä se ainakaan omalta osaltani ollut kovin kaunista katseltavaa. Aamupiirissä leikittiin myös erilaisia liikunnallisia laululeikkejä. Lähes kaikki oli taas nepaliksi, joten saimme lähinnä arvailla mistä lauluissa kerrottiin. Lapsilla vaikutti olevan tosi kivaa. Me aina jumppahetkissä Jennin kanssa avustamme niitä lapsia, jotka tarvitsevat tekemisessään eniten apua. Ennen ruokailua pelattiin lasten kanssa koulun pienellä pihalla erilaisia mailapelejä. Pelattiin sulkapalloa, ja jotain pesäpallon tapaista peliä. Meininki oli aika hulvaton. Suomen-, englannin- ja nepalin kielen sekoituksella yritettiin saada Jennin kanssa lapsiin jotain kuria. Vanhemmat opiskelijat kuuntelivat ja tottelivat paremmin, mutta nuorempien kanssa oli välillä vähän haastavaa. Pallot ja mailat lentelivät vähän minne sattui, mutta kaikilla näytti olevan taas tosi hauskaa. Lapsia oli paikalla tiistaina noin.15 ja meininki oli jo aikamoinen. Mietinkin siinä, että miten ihmeessä lapset saadaan pidettyä kurissa, kun heitä on 26, mutta ohjaajia vain 1-2…? Osa lapsista vielä tarvitsisi henkilökohtaista avustajaa kaikissa päivän toimissa. Kyllä ylimääräisille käsipareille olisi aina paikassa tarvetta! Ruokailun jälkeen lapset hyppelivät narun yli ja menivät narun ali, eli limbosivat. Se oli niin hauskaa katsottavaa, kun lapsetkin nauttivat.

Poitsut :*

Keskiviikkona taas oltiin Down koululla Jennin kanssa. Samalla kaavalla mentiin töihin, eli älyttömän täydellä bussilla. Tuntuu, että bussit on joka aamu täydempiä ja täydempiä. Toivotaan, että kun meillä on harjoittelun jälkeen 12 päivää vapaata, päästään joillakin keinoilla kiertelemään ympäri Nepalia. Alkaa tämän maan tilanne vähän huolestuttaa, mutta näillä nyt mennään ja meillä ainakin kaikki hyvin. Autetiin tänään oppilaita läksyjen teossa ja muussakin opiskelussa. Oppilaat opiskelevat paljon numero- ja kirjainpalapelien avulla. He jotka tarvitsevat enemmän apua, ja joilla on enemmän oppimisvaikeuksia, tekevät paljon helpompia ’’tehtäviä’’, esim. muisti- ja yhdistämispelejä. Keskustelimme meidän ohjaajan kanssa paikkaan keräämistämme rahoista ja päätimme yhdessä, että käytämme ne koulun pihan kunnostamiseen. Torstaina tarkoituksemme olisi aloittaa ulkoseinien maalaamisella ja myöhemmin Shila ostaa pihan aidan päälle ison verkon, jotta lapset voivat paremmin touhuta ja heitellä koripalloa. Ihanaa, kun voimme oikeasti auttaa ja tehdä koulusta vieläkin paremman. Meillä kun on enemmän aikaa maalailla, kun koulun vakituisilla työntekijöillä.

Minä ja Sujo ujoina :-)

Torstaina ei vielä päästy Jennin kanssa maalaushommiin. Huomenna meillä PITÄISI olla keskustelu meidän ohjaajan ja muiden työntekijöiden kanssa meidän tekemisistämme, eli miten harjoittelumme on mennyt ja mitä aiomme tehdä loppuharjoittelun aikana, sekä joulukuun kolmantena päivänä. Shila myös sanoi, että toivoisi meidän kerkeävän käydä yhdessä lasten kanssa eläintarhassa! Se olisi huisin hauskaa.

Ihanaa tanssia <3

Koulutehtävien ja askartelujen lomassa oppilaat kerkesivät taas tanssimaan. Tanssiminen on kuulemma melkein kaikkien oppilaiden lempipuuhaa. Meille yritettiin opettaa vähän nepalilaista tanssia, ja eihän meistä heti mitään konkareita tullut :D Ehkä jonain päivänä… Me Jennin kanssa ensimmäistä kertaa yritettiin täysin kahdestaan opettaa heille uusia leikkejä. Se oli hieman haastavaa… Yritimme selittää leikit ensimmäiseksi erittäin helpoilla englanninkielisillä sanoilla, sekä demonstroida miten niitä leikittäisiin. Yksi ohjaajista, Rashna, tuli onneksi apuun ja selitti leikit nepaliksi. Joiltakin leikit sujuivat paremmin kuin toisilta, mutta aika ihanan sekaista juoksemista leikit olivat. Yritimme siis opettaa heille pari viestin tapaista leikkiä. Toisessa oppilaat seisoivat kahdessa eri jonossa jalat haarallaan. Jonon ensimmäisen henkilön oli tarkoitus vierittää pallo viimeiselle kaikkien jalkojen välistä ja jonon viimeisen oli tarkoitus juosta pallon kanssa jonon ensimmäiseksi ja taas vierittää pallo kaikkien jalkojen välistä jne. Toisessa viestissä heidän oli tarkoitus kiertää pallo kädessä pienen matkan päässä oleva tuoli ja juosta takaisin. Saatiin kyllä juosta kaikkien ohjaajien kanssa oppilaiden ja pallojen perässä:D Kaikilla ainakin vaikutti olevan hauskaa, meillä ainakin. Ehkä vielä vaatii muutaman harjoituskerran lisää, ennen kuin uudet pelit alkavat täysin sujua.

Poitsut kovia esittämään lihaksia ja käsimerkkejä :D <3

Torstaina kun lähdimme kotiin, koimme tajuttoman yllätyksen: GREEN BUS OLI LÄHES TYHJÄ?! Ihan melkein maailmanlopun fiilis, koska normaalisti busseissa ei ole tilaa edes hengittää. Saatiin Jennin kanssa VIEREKKÄISET istumapaikat. Onneksi tilanne korjaantui äkkiä, kun jo muutaman pysäkin päästä bussi olikin ihan täynnä. Mentiin suoraan töistä syömään, kun aina iltaisin ruokailu muuten venyy kauhean myöhään. Löydettiin toissapäivänä ’’länkkärikatu’’, jossa on paljon ravintoloita vähän korkeimmilla hinnoilla, juuuuri länkkäreiden makuun! Mentiin ihanaan paikkaan, jossa syötiin ihanat pizzat, jotka myös oikeasti maistui pizzalta. Tuplasti kalliimmathan ateriat oli, mutta ollaan ainakin Jennin kanssa kaivattu vähän vaihtelua siihen ruokaan, mitä täältä joka paikasta saa.

Jennin kanssa liikuntatunnilla :D

<3 <3 <3 Angit sulattaa sydämen

Ollaan Jennin kanssa joka päivää syöty meidän harjoittelupaikassa. Hintaa siellä syömillemme ruoillem tulee 300rupiaa/pvä, eli alle 3e/pvä. Ensimmäisellä viikolla siellä syötiin oikein luxus ruokaa, johtuen siellä järjestettävästä taidekurssista. Nyt meille on tämän viikon aikana kokattu aina erilliset ruoat ja pyydetty vielä erikseen yläkertaan syömään.Yläkerrassa

on siis koulun johtajan, Shilan, koti. Meillä on Jennin kanssa vähän kiusallinen olo, koska me olemme ainoat paikasta, jotka syö eri ruokaa yläkerrassa… Taidamme tosiaan myös olla ainoat, jotka siitä maksaa. Ruoat tuodaan suoraan katettuun pöytään ja se on aina tosi herkullista! Varmaan meiltä vaan vaatii totuttautumista tähän nepalilaiseen yltiömäiseen ystävällisyyteen ja vieraanvaraisuuteen..

Perjantaina meillä oli Jennin kanssa tosi kiva päivä! Perjantaina tosiaan opiskelijoilla vähän rennompi päivä, niin vedettiin Jennin kanssa lapsille aamulla pari laulu- ja liikuntaleikkiä. Emme olleet kauheasti ehtinyt tuokioita käytännössä harjoittelemaan, mutta ne meni ihan hyvin. Oltiin Jennin kanssa oikea suloääninen enkeliduetto :----D Keskustelimme myös meidän ohjaajan kanssa. Oli tosi kiva huomata, että Shila oli oikeasti kiinnostunut meidän kuulumisista ja fiiliksistä. Hän myös halusi, että kerromme hänelle, jos meillä olisi parannusideoita tai kehitysideoita koulun toiminnan suhteen. Shilalla on koulussa työn alla aika iso projekti. Kellään opiskelijalla koulussa ei ole ollut oikein minkäänlaisia kattavia tietokansioita oppilaista itsestään. Shilalla on tarkoitus ennen joulua tehdä kaikista lapsista kattavat kansiot, vähän niin kuin meillä Suomessa kaikilla lapsilla on vasut. Shaira, joka on opiskellut suomessa lähihoitajaksi, on ollut paljon Shilan apuna. Shila esitteli meille raakaversion täytettävistä vasuista, ja pyysi meiltä vielä ideoita ja lisää vinkkejä sen toteuttamiseen. Saimme myös viikonlopuksi oikein kotitehtäviä! Ensi viikosta alkaen toimimme Jennin kanssa erityisesti kahden opiskelijan kanssa, jotka tarvitsevat erityistä tukea numeroissa ja kirjaimissa. Saimme tehtäväksi tehdä heille erilaisia tehtäviä heidän tehtävävihkoihin. Perjantaina kotiin päästyämme Jennin kanssa askarreltiin ja kirjoiteltiin, kun muut lähtivät käymään lähellä sijaitsevassa baarissa, jossa on aina perjantaisin livemusaa. Muut olivat kotona aika aikaisin, ja loppuilta vietettiin yhdessä keittiössä iltaa istuen J

Tarkoitus oli kirjoitella lyhyesti tämän viikon työssäoppimisesta, mutta kerkesi tapahtua taas niin paljon, että tekstiä tulikin paljon... Tultiin juuri kotiin kaupungilta. Käytiin KFC:ssä syömässä ja katselemassa vähän kaupoissa. Käytiin myös katsastamassa vihdoin Kathmandu durbar square. Huomenna mennään Monkey Tempeliin! Tämä ilta otetaan iisisti ja yritetään tarkemmin suunnitella meidän vajaa kahden viikon lomaa, joka meillä on työssäoppimisen loputtua. Yritän ensi viikolla jaella kirjoituksia pariin tai kolmeen osaan, ettei tulis näin pitkää tekstiä.

Täällä kaikki hyvin!

Terkuin, Krista