Aurinkoista huomenta!

                                                    Hyvää huomenta!

tämän aamun aamupala

Kelpaa opiskella

Krista täällä kirjoittelee. Istun tällä hetkellä majatalomme katolla Jennin kanssa. Teemme koulujuttuja ja nautimme auringosta. Rento sunnuntai. Piti mennä tänään Joogaamaan Jaanan kanssa, mutta siirrettiin se ensi viikolle. YRITÄN kertoa nyt vähän tiivistetysti meidän viikosta, että joku jaksaa tämän koko kirjoituksen myös lukea, hah.

Tiistaina ja keskiviikkona oltiin Katen(Katellakin viikon loma omasta paikastaan juhlaviikon takia) kanssa tutustumassa Mian paikkaan (Jenni oli siis vuoteen oma, siksi ei mukana). Mia on työssäoppimassa vanhusten kanssa, koinonia social service nimisessä paikassa. Paikka on kristitty, joten siellä ei juhlita hindulaisia tai buddhalaisia juhlia, siksi se oli tämänkin viikon auki. Tosi hyvä meille, että Mian paikka on auki, koska meillä olisi muuten ollut tyhmän pitkät vapaat. Mian paikassa asuu n.10 vanhusta, ja n.10 orpolasta. Lapset ovat yleensä päivisin koulussa (polttoainepula vaikuttaa ovatko vai eivät), joten Mia on päivisin vain vanhusten kanssa. Aamu alkaa Mian paikassa yleensä aina aamujumpalla. Jumpassa käydään hyvin läpi kaikki kehon osat äänihuulia myöten. Mian paikassa vanhukset ovat erittäin omatoimisia, joten jumppaliikkeetkin sujuvat suurimmalta osalta ilman mitään suurempia ongelmia. Osa vanhuksista on jo 80-90 vuotiaita, ja kaikki silti osallistuvat aamujumppaan.

Aamujumpan jälkeen vanhukset aikalailla katosivat meidän seurasta. Vanhukset menivät ulos puuhailemaan omiaan. Mia on tarjonnut heille useasti apua, mutta he eivät sitä ota vastaan, niin omatoimisia kun ovat. Kielimuuri vaikeuttaa vähän vanhusten kanssa toimimista. Emme Katen kanssa saaneet oikein mitään kunnon kontaktia heihin, kun kukaan heistä ei puhu englantia. Onneksi tiistaina ja keskiviikkona olivat lapsetkin paikalla, koska osa heistä pystyi hiukan tulkkaamaan, mitä vanhukset meille yrittivät sanoa. Koko tiistain ja keskiviikon oikeastaan hengasimme vain lasten kanssa. Lapset opettivat meille paljon erilaisia pelejä. Siinä se seitsemän tunnin päivä sitten menikin.. Koettiin Katen kanssa, että meidän oli vaikea alkaa lähestyä vanhuksia, koska olimme siellä ensimmäisiä kertoja. Mia oli siis kuumeen ja flunssan takia pois keskiviikon, joten keskiviikkona olimme kahdestaan Katen kanssa. Kokemuksena Mian paikka oli hyvä, mutta kyllä siellä paikassa olisi aika välttämätöntä osata nepalia. Mia onkin ahkerasti opiskellut vähän nepalilaisia sanoja ja lauseita, jotka olisivat hyödyllisiä työssäoppimisen kannalta, Go Mia :) !

Keskiviikkoiltana lähdettiin katselemaan paikallisia juhlameininkejä, josta Jenni jo kirjoittikin edellisessä postauksessa.

Torstaina vierailimme Aleksin paikassa. Aleksi tosiaan työskentelee alkoholi- ja päihdekuntoutujien paikassa, josta Aleksi kirjoittikin tarkemmin muutama kirjoitus sitten. Mia oli vieläkin kipeänä, joten mentiin vain Kate, Jenni, minä ja Aleksi. Meitä tyttöjä vähän jännitti mennä, koska Aleksin paikassa on vain miehiä ja siellä ilmeisesti käy aika vähän vieraita naisia. Meidät otettiin ’’ohjaajien’’ puolesta ainakin avosylin vastaan, ja heti alkuun meille kerrottiin paljon paikasta. Paikan asiakkaat olivat odotettavastikin ujoja ja varautuneita meidän suhteen. Opetettiin parille ohjaajalle noppapeli Yazz, että he voivat pelata myöhemmin asiakkaiden kanssa yhdessä. Meille tarjottiin taas maukasta ruokaa, nam! Muuten päivämme meni lähinnä seuraillessa asiakkaiden puuhia. Heilläkin oli rennompaa, nyt kun oli juhlaviikko menossa. Juhlaviikon kunniaksi asiakkaille oli järjestetty erilaisia leikkejä ja pelejä. Me koimme parhaaksemme olla sivusta seuraajia. Heillä oli mm. pussihyppelyä, jalkapalloa, lusikkaviestiä ja muutama muu hauska peli. Heillä näytti olevan tosi hauskaa! Päivämme venyi yllättäen pitkäksi, kun meidän haluttiin olevan paikalla palkintojen jaossa ja loppu ’’headcountissa’’. Ja Nepalilainen aika kun aina on vähän Nepalilaista aikaa :D Palkintojen jako oli ’’soon’’, eli pian, mutta vielä noin päälle tunnin päästä istuimme juoden teetä ja odottelimme milloin voisimme lähteä. Meillä ei muuten ollut mikään kiire kotiin, mutta kun iltaisin tulee niin äkkiä tosi viileä ja oltiin tyttöjen kanssa jo aika kylmissämme.. Pääsimme lopulta palkintojenjakoon ja ’’loppuseremoniaan’’. Saimme jakaa joukkueille palkinnot :).

Kotimatka taittui nopeasti bussilla, mikä tosin oli taas lähes kattoaan myöten täynnä. Napattiin Mia matkalta mukaan, ja mentiin syömään. Nälkä oli aikas kova, joten mentiin ihan meidän lähelle raflaan. Ravintolan seinällä oli kyltti, jossa pyydettiin asiakkaita käyttämään viittomia tarjoilijoiden kanssa. Tarjoilijat olivat siis mykkiä/kuuroja, mutta palvelu toimi erittäin sujuvasti ja oli ystävällistä! Ja ruoka oli hyvää.

Lapset tanssimassa

Orpokodin keittiötä

Moonlight childrenhome

Perjantaina menimme vierailemaan Jaanan paikkaan. Jaana työskentelee vähän enemmän maaseudulla, Godawarissa. Jaana on siellä töissä tyttölasten orpokodissa, Moonlight childrenhomessa. Voi että niitä lapsiaaaa <3 ! Jaana ja lapset olivat järjestäneet meille pienen yllärin. He olivat harjoitelleet  pari lauluesitystä esitettäviksi meille. Suomalainen laulun ’’ihhahhaa’’ ja laulun ’’jos sun lysti on’’ kolmella eri kielellä: Italiaksi, suomeksi, nepaliksi! Leikittiin lasten kanssa yhdessä muutamat hauskat leikit. Lapset esittivät meille myös heidän omia tanssejaan. He olivat taitavia ja ihania! (Linkki Jaanan blogiin, jos haluaa lukea enemmän lastenkodin arjesta: https://jaananepal.wordpress.com/ ). Lastenkodissa lapsilla näytti olevan kaikki hyvin :).

sisällä leikkihuone

Lastenkodissa vierailun jälkeen lähdimme nauttimaan maaseudun raikkaasta ilmasta ja lumoavista maisemista! Nousimme aluksi aika jyrkän nousun suht ylös, josta lähdimme suuntaamaan kohti Buddha-patsasta.  Oli kuin terapiaa haistella puhdasta ilmaa ja katsoa niitä maisemia. Nyt nähtiin tämän maan ja kaupungin kauneus! Perjantai oli vielä pyhäpäivä, joten kaikkialla oli tosi hiljaista. Oli niin ihanaa kävellä kaduilla niin, etteivät ne olleet täynnä ihmisiä, mopoja ja autoja. Buddha-patsas oli hieno ja maisemat sieltä mahtavat: näkyi koko Kathmandu! Harmi kun fiilistä ei täysin saa talletettua kameralla. Buddhalta lähdimme kävelemään Botanical Gardenille päin. käveltiin ja käveltiin. Puutarha oli kaunis, mutta veikkaan, että kasveille ei ehkä paras vuodenaika. Suurin osa kasveista näytti aika kuivilta. Mutta kaunista ja rauhallista oli. Paikalliset taas halusivat ottaa meistä kuvia, tällä kertaa ekana Aleksista. Lopulta he halusivat yhdessä kaikista kuvan, jossa olivat itse mukana. Musta se on tosi outoa, että ollaan jotenkin uskomattoman harvinaisia olentoja täällä päin maailmaa :D kyllähän niiden on pakko joskus ’’valkosia’’(niin kuin itse meitä kutsuvat) ihmisiä nähdä, ainakin telkkarissa..?

portaat Buddhalle

väsyneet matkustajat

Olisin voinut sinne vuorille jäädä koko loppuajaksi, niin paljon mä niista maisemista vaikutuin. Pakko oli silti lähteä laskeutumaan alaspäin ja kotia kohti. Bussipysäkille päästyämme jouduttiin taas kerran todistamaan sitä kamalaa bussiin ahtautumista. Perjantai tosiaan oli yksi pyhäpäivä, ja ihmisiä oli paljon vierailemassa perheillään. Ei varmaan taas tarvitse edes kertoa kuinka täynnä bussit olivat :D Ihmiset änkivät bussiin sisään, ennen kuin kukaan pysäkillä jäävistä kerkesi tulla bussista ulos. Raivostuttavaa, mutta se on varmaan ainoa tapa, miten ihmiset mahtuvat busseihin. Huomattiin seuraavan bussin tulleen pysäkille ja sinne mahtui paremmin. Me neljä isoa länsimaalaista veimme pikkupikkubussin koko takapenkin :D Saimmepahan istumapaikan! Teki rankan kävelyn jälkeen aika hyvää.

Lastenkodin kanala. Kasvattaa suurimmanosan omasta
 ruoastaan.Oli kasvimaat ja kaikki

Maisemia, maisemia! Kameralla ei saanut
 tätä ihanuutta kunnolla talletettua

Paikallisten etupihaa

Kasvimaata Jaanan
työssäoppimispaikan pihalta

Minä Buddhalla( ELI: SHANTI BAN)

Jaanan paikan kanalaa

Paikallista asumista

Kotipysäkille päästyämme, muistimme sen faktan, että perjantaina oli lähes joka paikka kiinni… Löysimme yhden ravintola kahvilan, joka oli auki, JES! Oli kova nälkä, taas :D Täällä reissatessa ei ihan toteudu se että söisi pieniä annoksia useasti pitkin päivää. Paikalliset syövät yleisesti aamupalan ja yhden ISON lämpimän aterian, jonka jälkeen iltapäivästä/illasta vähän teetä, keksejä, tai snäksejä. Käymme siinä samaisessa leipomossa ostamassa usein leipää tai leivoksia. Siellä aina huono palvelu, en tiedä johtuuko kielimuurista :D Mä olin ihan poikki käppäilystä ja pitkästä päivästä, ja pötköttelinkin sängyssä jo kello 19 lähtien. Ysin jälkeen kävin sanomassa muille hyvät yöt keittiöön ja kömmin nukkumaan. Nukuin pitkät ja hyvät yöunet.

 

Meikäläinen menossa
pelaa futista!

Rukouslippuja

Lauantaiksi oli sovittu jalkapalloa Aleksin asiakkaiden kanssa. Heräsin aamulla aikaisin ja söin tukevan aamupalan: munakasta, puuroa ja ison kupin kahvia! Laitettiin sporttivermeet niskaan ja suunnattiin kohti jalkapallokenttää. Oltiin aluksi luultu, että Aleksin asiakkaita tulisi enemmän pelaamaan jalkapalloa, mutta kaiken kaikkiaan pelaajia paikasta tuli max.10 ( joista osa oli ohjaajia). Pelaaminen oli kivaa! Mähän siis olen aivan tajuttoman huono pelaamaan jalkapalloa, mutta kun pääsin vauhtiin, ei mua voinut pysäyttää haha. Aluksi se oli vähän hakemista, mutta loppua kohden tunnuttiin pääsevän tyttöjen kanssa vauhtiin. Pojat oli vähän parempia… Oli vähän hyvä fiilis hikoilla kunnolla pitkästä aikaa! Kenttä oli kunnon futsal-kenttä. Onneksi kenttä oli kokonaan varjossa, niin ei ihan päästy pelkästä auringosta jo kuivumaan.

Kotiin päästyämme hyppäsimme äkkiä suihkuun, jonka jälkeen vähän laittauduttiin. Kate, Mia ja Aleksi lähti elokuviin. Minä ja Jenni lähdimme vähän shoppailemaan Thameliin. Meidän matkaan tarttui parit huivit, housut ja minä löysin yhden kevyttoppatakin joulukuuksi lämmittämään! Toisten oli tarkoitus mennä kello neljän näytökseen katsomaan James Bondia, mutta menivätkin seiskan näytökseen, koska aikasempi oli täynnä. Perus leffaliput maksaa täällä n. 3-4e. Halpaa! 12D elokuvaliput oli vähän kalliimpia :D

Jennin kanssa paluumatka Thamelista ei mennyt ihan oppikirjan mukaan. NYT BUSSIT OLI TÄYNNÄ. Voi juku. Lauantai on paikallisilla viikon ainut vapaapäivä. Busseja meni harvemmin kuin normaalisti ( en tiedä mikä nyt on normi, koska oli juhlaviikko ja polttoainepula vaikuttaa kaikkeen…) ja kaikki ihmiset näytti olevan lähtevän Thamelista samaan aikaan… Vihreät bussit, joilla olisimme päässet kotiin, olivat AIVAN TÄYNNÄ! Täydemmäksi ei bussia voi saada.. Meidät neuvottiin toiselle bussipysäkille, josta lähti enemmän busseja meille päin. Sielläkin yllätykseksemme bussit aivan täynnä… Luovutimme bussien suhteen ja otimme taxin. Menimme yhden taxin luokse, jossa oli kaksi naista seisomassa. Yritimme kysellä, jos jakaisimme taxin. Naiset eivät kuitenkaan olleet menossa sillä minnekään. Hinnaksi kuski sanoi 600rupiaa yhteensä. 500 olimme suunnitelleet maksavamme. Kysyin useasti kuskilta että ’’600 all together’’(aikasempi taxi pyysi nääs 500 rupiaa/nassu), eikä kuski tuntunut ymmärtävän mitään.. Taxin viereen tuli joku paikallinen nainen, joka alkoi juttelemaan kuskin kanssa. Luultiin, että nainen olisi tulossa meidän kanssa taxiin. Mutta ei. Tämä vieras paikallinen nainen TINKI taxin hintaa alemmaksi meille!? Hetken nimittäin kuskin kanssa juteltuaan nainen sanoi ’’500 for you two’’. Siiis  niiku what, miten ihanaa! Kiiteltiin naista kovasti ja hypättiin taxiin. Taxikyydit on täällä paljon jännittävämpiä kuin bussimatkat. Tiet on täällä iltaisin niin pimeitä, että tämäkin kuski meinasi ajaa liikenteenjakajaa päin.. Tiedetäänpähän, että jos haluaa helposti ja hengissä kotiin, täytyy varata aikaa ja lähteä ennen kaikkia paikallisia kotiin…

Nepalissa kyllä eniten ottaa ns. hermoon se, kun mikään ei ole ikinä itsestään selvää, ainakaan tässä tilanteessa. Kyllä tätä maata koetellaan. Yksi päivä yritettiin mennä kahvilaan kahville, mutta eipäs mentykään, kun ei ollut sähköjä. Ikinä ei voi olettaa, että ravintolassa voisi tilata kaikkia annoksia, joita listalla on. Vessat ei aina vedä, eikä tunti ole aina tunti, vaan on erikseen nepalilainen aika. Malttia tarvitaan! Onneksi meiltä sitä vielä ainakin toistaiseksi löytyy. Maassa maan tavalla. Ja kyllä me siis täällä viihdytään ja meillä on tosi kivaa !:D

TÄSSÄ nautinto! Tätä kun vihdoin sai...
 Ei ole ihan niin itsestäänselvyys mennä kahville täällä:D

Nyt lopettelen taas tämän ’’lyhyen ja ytimekkään’’ tekstin, heh. Kello täällä kohta 12 ja aurinko lämmittää mitä ihanimmin! Mä niin nautin tästä auringosta. Toiset tytöt alakerrassa pikkuhiljaa heräilee ja Aleksi kerkesi jo itsekseen lähteä kenkäostoksille (eilen futispelissä kengät hajosi)! Tänään suunnitelmissa vähän vielä koulujuttuja ja ehkä lähikadun kylpylä/hoitola/span tsekkaus, josko sieltä saisi hierontaa edullisesti. Tänään myös ohjelmassa on vedenkeittimien metsästys. Pelottaa, että kaasu loppuu koko maasta, niin sitä säästellen jatkossa yritetään keittää vedet vedenkeittimellä.

afterparty lehmä 

Täällä puolella maailmaa meillä kaikki hyvin!

<3 : Krista ja kumppanit

Kuvat on pieninä, mutta klikkaamalla suurenevat :D Sommittelu myös on erittäin hermoja raastavaa ja siksi usein kuvat näissä mun jutuissa vähän miten sattuu.

Paikallista pyykin kuivatusta