Ajatuksia ja hölinää...

Kun vertaa Nepalia ja Suomea, on täällä Nepalissa paljon huonommat elinolot.  Tosi huono hygienia joka puolella, ihmiset asuu pienissä ja kylmissä peltitönöissä, likaa, roskaa, köyhyyttä, epätasa-arvoa, mitä näitä kaikkia nyt on. Mä oon tosi yllättynyt, että mulla ei tullut tämän suurempaa kulttuurishokkia tästä maasta. Olin ihan varma, että kauhistelisin kauankin ja pahemmin täällä kaikkia kurjia asioita. Olin ihan varma, että itkisin päivittäin kun nään niin paljon köyhyyttä, söpöjä nappisilmäisiä kerjäläislapsia tai jalattomia ja kädettömiä ihmisiä kerjäämässä kadulla.  Ehkä kun oon tiedostanut jo ennen reissuun lähtöä, että sellaista mahdollisesti elämä täällä olisi, niin mä olenkin ihan fine! Tottakai se aina hetkauttaa ja pistää miettimään, kun kaduilla käveltäessä näkee monia raajattomia ja tosi huonokuntoisia ihmisiä makoilemassa, mutta sellaista täällä on. Mun on vaan ajateltava niin, koska mun oma pää sekoaisi, jos olisin kaikkia niitä ihmisiä pelastamassa. Jonkinlaiseksi kuukausilahjoittajaksi esimerkiksi Down-syndrooma kouluun voisin ruveta. Lapset maksavat koulusta 20e/kk. Varakkaimmista perheistä tulevat lapset saavat summan hyvin maksettua, mutta vähätuloisilla perheillä summan maksaminen on välillä hankalaa.

Mun omaa päivittäistä elämistä täällä ehkä eniten vaikeuttaa toi huono hygienia. Tänäänkin käytiin ihan meidän majatalon kulmalla olevassa TODELLA paikallisessa paikassa syömässä lettuja kasviscurrylla. Ruoka oli hyvää kun se tuli, ei siinä mitään… Satuin vaan istumaan just niin päin, että näin kadun vieressä olevan naisen pesevän ravintolan astioita saavissa…. vesi oli ihan tummaa, ja tosiaan siinä samassa mestassa varmasti kävi kulkukoirat ja -kissat toimittamassa tarpeensa. Mua ällötti koko syömisen ajan, mutta kaiken söin loppuun. Kyllä mä tiedän että epähygieenisissä oloissa kaikki kokkaaminen ja tiskaaminen tapahtuu, mutta jos ei sitä näkisi, niin voisin kuvitella sen aavistuksen hygieenisemmäksi.  Ruokailun jälkeen olin skeptisesti odottelemassa huoneessa vatsatautia.

Me kaikki pestään käsiä tosi hyvin ja kannetaan käsidesiä joka paikkaan mukaan. Yleisissä vessoissa harvoin on käsisaippuaa, tai saati sitten mitään, mihin voisi kädet kuivata. Paikallisethan vessassa ’’huljuttelee’’ toimituksen jälkeen, eikä käytä vessapaperia. Tosiaan, paikallisissa vessoissa on usein vain reikä lattiassa! Itse en vielä ole sitä joutunut kokemaan. Meidän majatalossa, sekä mun ja Jennin työssäoppimispaikassa on tosi siistit wc:t. Meidän työssäoppimispaikassakaan ei ole wc-paperia, saippuaa tai käsipyyhkeitä, niin kannetaan aina omat kosteuspyyhkeet, wc-paperit ja muut mukana. Katen ja Aleksin paikassa on vaan reiät lattiassa… mä en kestäisi :| 

Mun ja Jennin työssäoppimispaikassa on tapana perjantaisin hoitaa lasten jalat ja leikata kynnet yms. Kaikki tämä tehdään ilman käsineitä tai ilman mitään enempiä pesuja. Joillakin lapsilla on syyliä jaloissa ja tosi likaiset kynnet. Harjoittelupaikkamme keittäjä/siivooja/jokapaikanhöylä pesee pienempien lasten kakkapeput ilman käsineitä ulkona olevassa vessassa, jonka jälkeen luultavasti menee suoraan tekemään ruokaa. Lapset pesevät ruokailun jälkeen kädet ja hampaat. Kädet pestään satunnaisesti saippualla, joka on pyörinyt pihalla maassa. Hampaansa lapset pesee suht kulahtaneilla hammasharjoilla.  

Harjoittelun ensimmäisten päivien aikana se oli vähän outoa ja ehkä inhottavaa.. Kaikki tuntui älyttömän epähygieeniseltä ja tosi likaiselta. Kun lasten kanssa pari päivää oli hengaillu ja puuhaillu, ei se enää tuntunutkaan kummemmalta. Piti vaan omat kädet puhtaina. Lasten kynsiä ja jalkoja en ehkä halua hoitaa ilman hanskoja… Loukkaanko paikallisia jos tuon omat kumihanskat mukanani tai kieltäydyn hoitamasta niitä ilman kumihanskoja? Paikka siis on oikeesti tosi siisti ja hieno Nepalin mittapuulla! Suomessa vaan kun joka paikassa pestään käsiä harvakseltaan ja kumihanskoja käytetään koko aika. Kai tähän kuuden viikon aikana tottuu...

Meidän Down-koulu on kiinni 18.11 asti paikallisten juhlapyhien ja polttoaine ongelman takia. Päästään ensiviikolla tutustumaan muiden opiskelijoiden paikkoihin, jee! Koitan ottaa paljon kuvia ja laitella tänne :-)

Meidän porukasta enää pari jäljellä, jotka ei ole kokenut jonkunlaista ruoasta johtuvaa yrjöripulia. :D Hyvin siis pyyhkii! Kaikki taudista kärsineet alkaa olla jo pikkuhiljaa voiton puolella.

Nepaliterkuin , Krista