MOI

MOI

Öääh, mun oli tarkoitus kirjoittaa joka päivästä pikkuhiljaa tekstiä, ettei kerralla tulisi mulle niin paljon kirjoitettavaa tai kellekään paljon luettavaa… Ollaan tosi paljon tehty viime viikolla kouluhommia ja meillä on ollut tosi pitkiä päivä, niin en ole tosiaankaan sanaakaan kerinnyt kirjoittamaan blogia. Yritän kirjoittaa ytimekkäästi.

MINÄ ja taideteos Kathmandu Durbar Squarella

Lintufobiasta kärsviän unelmapaikka Kathmandu Durbar Squarella

Monkey tempelin portaat. Hyvän karman kerryttämistä

Intensiivistä kartan lukua

Swayambhunatin huipulla

Edellisenä(28-29.11) viikonloppuna oltiin tosiaan käymässä lauantaina Kathmandu Durbar Squarella ja sunnuntaina koko konkkaronkka yhdessä ’’monkey tempelissä’’ eli swayambhunathissa. Matkustettiin sinne bussin katolla, kun bussissa oli niin täyttä. Bussin katolla matkustamisen jälkeen, alkoi mulla flunssan oireet :( Mulla ei ole paljoa sieltä hyviä kuvia, koska unohdin kamerastani akun kotiin :D Käveltiin siellä kauheesti rappusia ja parannettiin meidän karmaa. Siellä oli joitakin tosi kauniita temppelirakennuksia, mutta osa oli taas kovin romahtanut maanjäristyksessä. Pelkäsin vähän niitä apinoita, kun ne olisi kokoaika nappaamassa kaiken syötävän tai juotavan, joka on kädessä. Se siitä lyhyesti :D

Swayambhunatin huipulla

Swayambhunatin huipulla

Kathmandu Durbar Squarella sortuneita rakennuksia

Kathmandu Durbar Squarella

Swayambhunatiin matkalla

Bussin katolla matkustamista

Maanantaina oli koulussa perus päivä. Rashna, joka on ollut meille korvaamaton apu koulussa, ei ollut paikalla. Lapset ja toiset ohjaajat vaikuttivat älyttömän väsyneiltä ja päivä sujuikin kovin laiskasti. Maanantaina lähdettiin Jennin kanssa töistä vähän aikaisemmin, koska meidän piti etsiä posti ja keretä sinne ennen sulkemisaikaa. Laitettiin muutamat postit Suomeen. Toivottavasti olisivat perillä ennen meitä. Löydettiin posti ja se oli todella likainen ja karu. Ihan kun siellä ei olisi ollut ihmisiä aikoihin. Monta tiskiä, mutta vain muutama työntekijä. Postista bussipysäkille käveltäessä, törmäsimme taas yhteen isoon mielenosoitukseen. Niitä on täällä aika paljon, mutta täälläpäin tietääkseni ne ovat sujuneet kaikki aika rauhallisesti.

Mielenosoitus

''Dobby'' maalaamassa

Pritam <3

Tiistaina Jennin kanssa aloitettiin Down koulun sisäseinien maalaaminen. Down koululla tuntuu olevan remonttia nyt kokoajan. Sisätilat rajataan nyt selkeämmin, että olisi erikseen Satyam Daycare Centerin(joka on siis virallinen työpaikkamme nimi) tilat ja Down Syndrome societyn tilat. Armeijan apupojat toivat meille reippaasti maalit ja suojasivat meille huoneet, jotta pääsisimme maalaamaan. Niin tosiaan, Down Syndrome Societyn johtajan, Shilan, mies on Nepalin armeijan kenraali ja täällä se vissiin tarkoittaa, että on armeijan johtaja. Valtio antaa armeijan perheelle kaksi miestä, jotka ovat ns. perheen turvamiehiä ja jokapaikan höyliä.

Jenni ja koiruli, nykyään best friends

Keskiviikkona jatkettiin Jennin kanssa maalausta. Oltiin ihan maalihuuruissa koko päivä, eikä keretty olla yhtään lasten kanssa ja se vähän harmitti. Saatiin kuitenkin maalata rauhassa, joten lopputulos oli mielestämme hyvä. Täällä ei ole kaikki ihan niin justiinsa myöskään seinien maalaamisessa. Seinät olivat tosi likaiset ja älyttömän epätasaiset ja moniväriset. Maali oli mielestämme sekoitettu aivan liian vetiseksi ja jouduimme maalaamaan monta kertaa, että seinät edes vähän muistuttaisi valkoista. Huone oli myös aika pimeä kun maalattiin ja huoneissa oli seinissä paljon eri materiaaleja. Saimme paikan mummoilta kehuja, kuinka ahkeria me olimme maalatessamme. Maalauksen lomassa palvelu toimi hyvin, kun meidän lempparimummo kantoi meille koko aika teetä. Koulun kanssa samassa rakennuksessa asuu siis paljon Shilan ja hänen miehensä sukulaisia, jotka auttavat kaikissa toimissa.

Torstaina vietettiin Nepalissa virallista vammaisten päivää. Me olimme suunnitelleet pari ohjelmaa tapahtumaan. Aluksi meidän oli tarkoitus kokoontua yhdelle kentälle, mutta he eivät olleet saaneet lupaa tapahtuman järjestämiseen siellä, joten pidimme tapahtuman meidän lähellä sijaitsevassa eläintarhassa. Käsite nepalilainen aika tuli taas esille. Meidät oli pyydetty eläintarhalle 9.00-9.30, mutta kaikki muut saapuivat paikalle 11:n aikaan… Paikalle tapahtumaan oli tullut monista eri vammaisten kouluista oppilaita, ohjaajia ja oppilaiden vanhempia. Leikittiin muutamia leikkejä ja katsottiin muutamat tanssiesitykset. Kaikilla lapsilla näytti olevan tosi kivaa! Tapahtuman jälkeen mentiin vielä Jennin ja muutamien lasten kanssa kiertelemään eläintarhan eläimet. Lapsia ei kyllä kovin paljoa eläimet näyttäneet kiinnostavan :D

2h odotettiin, koska Nepalise time

Perjantaina olimme Down koululla Jennin kanssa ja päivä sujui normaalisti. Jouduimme lähtemään vähän aikaisemmin, koska Mia oli järjestänyt hänen paikkansa mummoille juhlat! Aloitimme mummojen kanssa juhlat esittelemällä meidät. He pitivät pienen hartaushetken, jonka jälkeen he lauloivat muutaman nepalilaisen laulun ja tanssivat samalla. Mummot pelasivat kuumaa perunaa, jossa tarkoituksen on piirissä kuljettaa palloa mahdollisimman nopeasti seuraavalle pelaajalle ja se kenelle pallo jää musiikin loppuessa, on ulkona. Mia ja mummot olivat sitä jo aikaisemmin viikolla harjoitelleet. Mummot olivat erittäin kilpailuhenkisiä ja kolme parasta pelaajaa saikin huikeat palkinnot, jotka Mia oli käynyt paikan johtajan kanssa ostamassa. Me opiskelijat Suomesta olimme myös opetelleet  mahtavat lauluesitykset. Lauloimme ekana ’’kulkuset, kulkuset’’ , joka ei mennyt ihan niin kuin olimme suunnitelleet :DD Sekoilimme vähän säkeistöissä ja mä repesin ihan totaalisesti heti, kun alettiin laulamaan. Mun laulusta ei tullut sitten enää mitään, kun vedet silmissä siinä nauroin. Mummotkin vähän tais meille naureskella, kun niin sekoilimme. Heti perään lauloimme ’’Maa on niin kaunis’’, joka meni aavistuksen paremmin. Sekään ei varmasti, ainakaan omalta osaltani, kuulostanut kovin kauniilta.

Mian harjoittelupaikassa asuu myös lapsia, ja he esittivätkin meille muutaman sympaattisen tanssiesityksen rumpujen soiton tahtiin. Tanssien ja laulujen jälkeen siirryimme pihalle leikkimään tuolileikkiä. Siinä leikissä oli mukana myös paikan lapset, joten finaalikolmikossa olikin porukasta nuorimmat jäljellä. Meitä se ei haitannut, että yksi voittajista oli nuori poika, koska Mia oli vahingossa ostanut pääpalkinnoksi miesten hajuveden :DD Mummot olivat niinkin kilpailuhenkisiä, että osa meinasi ihan suuttua, kun he putosivat pelistä pois. Kaikki osallistujat saivat onneksi karkkia lohdutuspalkinnoksi. Pelin jälkeen siirryttiin sisään yläkertaan odottamaan ruokailun alkamista. Jaana oli keksinyt, että mummot saattaisivat nauttia käsihieronnasta ja rasvauksesta, joten rasvasimme heidän kädet. He kaikki nauttivat siitä täysin rinnoin! Ruoaksi meille oli tehty kanaa, riisiä ja daalia. Mia oli siis ostanut paikkaan kahdeksan kiloa kanaa :D Juhlat sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin ja mummoilla ja meillä oli kivaa!

Savityöläisiä Bhaktapurissa

Bhaktapur Durbar Square

Lauantaina lähdimme bhaktapuriin koko porukan voimin. Olimme lueskelleet paikasta paljon ja olimmekin vähän pettyneitä… Meidän olisi heti pitänyt palkata paikkaan joku oppaaksi, niin olisimme varmasti saaneet paikasta paljon enemmän irti. Kaupunkiin maksoi heti alkuun sisään n.15euroa ja jo lipputiskillä tuli huono fiilis, kun meitä yritettiin viilata linssiin. Tiskillä ollut mies hymyili ja kyseli meiltä mistä olemme kotoisin ja antoi samalla läjän lippuja ja lappuja käteen. Kuitenkaan kolmelle meistä hän ei ’’muistanut’’ antaa 500 rupiaa takaisin.. Onneksi huomasimme sen melkein heti, ja saimme rahat takaisin. Kaupungissa oli todella paljon tuhoutuneita rakennuksia. Bhaktapurin karttaan oli merkitty paljon temppeleitä ja stupia, joita olisimme kovasti halunneet nähdä ja odotimmekin niiltä paljon. Kuitenkin  suurin osa niistä nähtävyyksistä oli tosi rähjäisiä, likaisia ja tosi pieniä… koko päivän kuitenkin saimme paikassa kulumaan.

Perus pyykinkuivatusta

Lauantai-illaksi olimme saaneet Katen ja Aleksin kautta kutsun yksille synttäreille. Kävimme pikaisesti kotona laittautumassa ja ravintolassa syömässä, jonka jälkeen suuntasimme taxilla kohti Thamelia. Synttärikutsu oli tullut yhdeltä työntekijältä paikasta, jossa Aleksi ja Kate oli käynyt tutustumassa. Istuttiin iltaa hienossa Roots baarissa, jossa meitä varten oli livemusaa kitaran säestyksellä. Paikalliset lähtivät aika aikaisin kotiin ja me suomalaiset lähdimme vielä seuraavaan paikkaan istumaan. Juuri kun olimme lähdössä aikaisin kotiin, paikalle pölähti varmaan 20 brittiä :D Juttuahan brittien kanssa riitti, joten jäimme vielä muutamaksi tunniksi. Hauskan illan jälkeen lähdimme kotiin ehkä hulluimmalla taxikyydillä ikinä! Taxikyyti oli kuin jostain hurjasta autopelistä. Pääsimme kuin pääsimmekin turvallisesti kotiin. Sunnuntain vietimmekin pitkään nukkuen, pizzaa syöden ja viimeisiä koulujuttuja tehden.

Täällä ilma on kovasti viilentynyt. Ulkona on aina lämpimämpi kuin sisällä... MUTTA täällä on varmasti monta kertaa mielyttävämpi sää kuin Suomessa. Vähän on tässä ollut taas koti-ikävän poikasta, mutta enää kaksi viikko, niin ollaan Suomessa.  Keskiviikkona tosiaan meidän viimeinen työssoppimispäivä, jonka jälkeen lähdemme seikkailemaan vähän ympäri Nepalia, jee!Eilen Jennin kanssa pakattiin meidän rinkat ja testattiin, että mahtuuko kaikki kamat mukaan. Mahtui ne! Täällä aika tosiaan menee älyttömän nopeasti ja päivät tuntuvat tois lyhyiltä. Ei oikein kerkeä kirjoittamaan mitään kovin syvällistä ja pohtivaa tekstiä täältä Nepalista..

Täällä työssäoppiminen tuntuu tosi paljon raskaammalta kuin Suomessa. Lapset ei oikein aina usko meitä, koska ei olla varmastikaan kovin uskottavia, kun ei osata Nepalia. Osa lapsista tarvitsisi myös henkilökohtaista avustajaa 24/7, mutta sellainen ei täällä Nepalissa ole kovinkaan usein mahdollista...Välillä työssäoppimisessa turhauttaa kovastikin, kun ei ihan kaikkeaan pysty antamaan, vaikka kuinka yrittäisi. Sekuntiakaan en silti kyllä vaihtaisi tästä reissusta pois!

Täällä edelleen kaikki hyvin ! Terkuin, Krista

Meno Jees!

Koko poppoo Vammaisten päivänä

Kunkin rajoitteista huolimatta, kaikki pääsivät
 jollain tavalla osallistumaan päivän aktiviteetteihin :)

Tiukka kuuman perunan finaali!

Rashna ja saippuakuplat

Tanssiesitystä :)

Aikuisten tanssivuoro :D

Jenni ja saippuakuplat :)

Joulukuussa on täällä paljon häitä. Oltiin yksi päivä ottamassa päikkäreitä, kun herättiin kamalan kovaan musiikin soittoon! Molemmilla puolilla meidän majataloa oli isot häät! Paikalliset saattavat juhlia häitään jopa viikon. Jengillä näytti olevan tosi hauskaa tuossa kulkueessa. Onneksi nämä häät kestivät vain muutaman päivän :D

Naapurin häät ja auringonlaskua <3

Korukauppoja apinatemppelin ylhäällä

Tytöt vähän nauttimassa lauantai-illasta :D